François Rabelais: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä

Kun Rabelais'tä nyt vihdoinkin julkaistaan suomeksi kirjallisuutemme saa arvokkaan ja kaivatun lisän maailmankirjallisuuden kantateoksista, sillä Rabelais on "Ranskan kirjallisuuden kantavimpia nimiä - kokonaisen, uuden ajanjakson aloittaja", kuten Anna-Maria Tallgren sanoo 'Ranskan kirjallisuuden kultaisessa kirjassa'. Nykyaika saattaa pitää Rabelais'ta raakana, jotkut ehkä rivonakin, mutta hän oli vain aikansa lapsi. Hänen kirjallisuushistoriallinen arvonsa on kiistämätön. - Anna-Maria Tallgren jatkaa mm.: 

"Miltei yllättyneenä seuraa ainakin ensikertalainen nykyajan lukija hänen huimaa menoaan: kirjoissa on mielijohteita, havaintoja, älyn salamoita, ajankohtaisia vihjailuja, hävyttömiä kaksimielisyyksiä, paradokseja ja tietysti ensiksi ja viimeiseksi - ihmisiä."

Blogini sadanneksi kirjoitukseksi osui sattumalta maailmankirjallisuuden klassikko. Koska huusholliini sattuneesta syystä kerääntyy Rabelaisin teoksia erilaisten juhla- ja merkkipäivien yhteydessä, tartun tilaisuuteen ja luen myös itse näitä yleissivistäviä maailmankirjallisuuden klassikoita, riemastuttavan absurdia huumoria keskiajalta. Tämänkertainen tuttavuus on komea laitos 40-luvulta, jossa on Gustave Dorén kuvitukset, todellista herkkua siis. Odotukseni olivat aika lailla Pantagruelin luokkaa tarttuessani Suuren Gargantuan hirmuiseen elämään ja miettiessäni, että mitähän tällä kertaa Rabelais-veijarilla on hihassaan.

Koska kyseessä on Rabelais, voi olla varma, että kieli on täynnä oppineita vitsejä. Ja aivan säädyttömiä vitsejä. Ja aivan absurdeja vitsejä. Teksti on itsessään suorastaan vallatonta satiiria joka suuntaan, joten sen jokaisen virkkeen voi nähdä olevan jollakin enemmän tai vähemmän salatulla tavalla jonkinmallinen vitsi, hieman Sternen Tristram Shandyn tapaan. Itse asiassa Rabelaisin kertomukset ovat myös Tristram Shandyn - kuten niin monen muunkin kirjallisuuden klassikon - esikuvia.  

Tristram Shandyssa tätä nimenomaista Gargantuan seikkailuista kertovaa teosta on lainattu itse asiassa suoraan ja sanatarkasti miltei kokonaisen luvun verran. (Siellä Trim pitää aina mukanaan katkelmaa, jossa kuvataan Gymnasten hämmästyttävää taisteluvoittoa.) Karnevalismin perintö juontuukin hyvin pitkälle läpi vuosisatojen, ja Rabelaisin tuotannolla on monia ihailijoita eri aikakausien merkittävissä kirjailijoissa. Kyseessä ei siten ole mikään keskiaikainen vitsikirja, vaan oikea merkkiteos.

Rabelaisin tuotanto - ja siinä kenties kuuluisimpana Gargantuan hirmuinen elämä - on kirjallisuushistoriallisia kulmakiviä ja ranskan kirjakieltä merkittävällä tavalla muokannut ja luonut tekstien joukko. Ihmettelen oikeastaan hieman, miksei Rabelaista käytetä enempää esimerkiksi kouluopetuksessa; hupsuttelu voisi motivoida teini-ikäisiä esimerkiksi retoristen keinojen pariin ja lukujen lyhyys auttaisi niidenkin kohdalla, jotka eivät paljon lue. Sotajuonikin ehkä vetoaisi (sarkasmivaroitus) väkivaltaviihteessä marinoituun nykynuorisoon, sillä Rabelaisin lääkäritaustan vuoksi taisteluvammojen kuvaukset kävisivät Mortal Kombatin esi-isästä. Harmi vain, että teinit ovat usein turhan viehättyneitä kirjojen ulkoasuun, ja tämän nimenomaisen teoksen edellinen (ja harmillisesti supistettu) laitos on 60-luvulta varsin vaatimattomin kansin.  

Noh, teos ehkä voisi olla edukseen kouluopetuksessa, mutta nuoret eivät ole ensisijainen kohderyhmä. Mikäli haluaa sivistää itseään kirjallisuushistorian - ja erityisesti karnevalismin historian - sekä keskiaikaisen kirjallisuuden suhteen, Rabelaisin tuotannosta kannattaa lukea erityisesti tämä. Se tuntuu olevan laajimmin siteerattu ja viitattu teos hänen tuotannossaan. Etenkin tässä teoksessa lanseeratut telemiitit vilahtelevat siellä täällä kirjallisuudessa.

Luin teosta iltapuhteina ennen nukkumaanmenoa, mihin muutaman sivun mittaiset luvut ja mainio kuvitus soveltuivat erinomaisesti. Lukujen lyhyys oli oikeastaan edellytys teoksesta nauttimiselle ainakin omalla kohdallani, sillä satiirilla kuorrutetut viitteet antiikkiin, keskiaikaisiin henkilöihin, teoksiin ja erilaisiin instituutioihin absurdin huumorin alla vaativat paneutumista. Kaikkia viitteitä en tietenkään tunnistanut vajavaisella 1500-luvun päivittäisasioiden tuntemuksellani, mutta kaikeksi onneksi suomentaja on sisällyttänyt loppuun viitteistön, jossa näitä hienostuneita viitteitä avataan. 

Jossakin vaiheessa tosin luistelin vain eteenpäin lukematta viitteitä, mutta ainakin ne takaavat uudelleenlukuarvon - onhan Suuren Gargantuan hirmuinen elämä tullut tähän talouteen jäädäkseen. Epäilemättä ennemmin tai myöhemmin tulee hetki, kun jälleen tekee mieli lukea, kuinka mahtava valloitussota alkoi kakuista tai miten urhea munkki puolusti viinitarhaa raivokkaasti tuhansilta ja taas tuhansilta hyökkääjiltä. Tai kuinka Gargantua tyynesti otti Notre Damen kirkonkellot hevosensa tiu'uiksi. Tai sivukaupalla kestävää listaa siitä, mitä pelejä Gargantua pelasi (olen muuten nähnyt tämän kohdan mainittuna lautapelien historiaa selvittävässä tutkimuksessa yhtenä aikaisimmista lähteistä, joissa jokin tietty peli tai pelityyppi on mainittu) tai kuinka Gymnaste todella sanoinkuvaamattoman kummallisin kääntein voitti taistelun - mitä tarkalleen tapahtui, se jääköön jokaisen itse luettavaksi.

Epäilen, että jatkossa tulen lukemaan vielä lisääkin Rabelaista, kuten myös Rabelaisin innoittamaa kirjallisuutta (yksi onkin jo lukujonossani). Kaiken kaikkiaan se on paitsi varsin sivistävää myös viihdyttävää kirjallisuutta. Kuvitukset taitavat viedä voiton sikäli, että Gargantua meni omissa kirjoissani Pantagruelin ohitse mukavuudessa. Vaikka Rabelais ei ehkä osu täsmälleen siihen mainioimpaan lukuhermoon, on sen pariin mukava palata aina uudelleen oikeassa mielentilassa.

---

François Rabelais 1534/1947: Suuren Gargantuan hirmuinen elämä
Suom. Erkki Ahti, V. Arti
Gummerus. Jyväskylä.  
278s.
Kuvitus: Gustave Doré