Claire Castillon: Äidin pikku pyöveli

Äidin pikku pyövelin yhdeksäntoista novellia kertovat siekailematta niistä tunteista, joita äidit ja tyttäret toisissaan herättävät. Sillä välinpitämättömäksi he eivät toisiaan jätä. Rakkaus ilmenee lukuisin eri tavoin, eikä se aina ole kaunista.
Claire Castillon on yksi kiinnostavimmista ranskalaisista uuden polven kirjoittajista. Äidin pikku pyöveli on Castillonin kuudes teos, ja se nosti hänet lopullisesti ranskalaisten lukijoiden ja kriitikkojen suosikiksi. Novellikokoelmasta tuli myös lahjakkaan kirjailijan kansainvälinen läpimurtoteos. 

Olin kuullut Castillonista joistakin kirjablogeista sekä silmäillyt yhtä hänen teoksistaan tehtyä opinnäytetyötä, ja kiinnostuin kuulemastani. Niinpä etsiskellessäni jotakin nopeaa ja kätevää luettavaa osui silmääni lukulistalla Äidin pikku pyöveli. Kirjaston novelliosastolla odotti siten iloinen yllätys, kun Castillonin teos oli (kerrankin) hyllyssä. En ole lukenut novelleja taas pitkään aikaan ja kaikki muut tällä hetkellä kesken olevat teokset ovat romaaneja. Niinpä odotin Äidin pikku pyövelistä virkistävää lukukokemusta, joka olisi aivan jotakin muuta kuin mikään vähään aikaan lukemani. 

Odotukseni täyttyivät hulppeasti. Äidin pikku pyöveli on mainiolla, arkisella tavalla outo - ja siksi juuri niin tuttu - mikä miellytti paljon. Siinä ihmissuhteet rakentuivat monimutkaisten, osin tiedostamattomien ajatustapojen ja tunteiden varaan eivätkä olleet latteiksi ja yksinkertaisiksi puserrettuja tavalla, johon törmää omaan makuuni turhan usein kirjallisuudessa. Lisään siis Castillonin niiden kirjailijoiden joukkoon, jotka ovat miellyttävän tarkkasilmäisiä ja uskaltavat tarttua vaikeisiinkin aiheisiin selittämättä niitä silti puhki. Castillonin kerronta on samalla keveää ja läpitunkevaa. Jo alkuvaiheessa tajuaa, että novellin kaaressa on aina lopulta käänne - eikä koskaan se käänne, jonka siellä odottaisi olevan.

Silti ihmiskuva jäi sikäli hieman etäiseksi, että en ainakaan itse löytänyt samastumisen kohdetta teksteistä. On tietysti totta, että ihmissuhteet ovat pitkälti uniikkeja vaikka samankaltaisia piirteitä sisältävätkin, ja että alle kahdensadan sivun mittaisessa novellissa kaikkien niiden kartoittaminen olisi aivan absurdi vaatimus. Sanotaanko niin, että tähän valikoimaan ei ollut osunut samankaltaista ihmissuhdetta kuin itselläni on, mikä ei tietenkään vähentänyt teoksen taitavuutta.  

Toisaalta se ei myöskään luonut kuin heikkoja tunnesiteitä etäisesti tunnistamieni ihmissuhdetyyppien tapauksessa ja sikäli se jäi tunnetasolla melko etäiseksi. Vaikka kulttuurin suhteen ranska on suhteellisen lähellä Suomea ainakin maailman mittakaavassa, jotenkin tekstistä silti huokui kulttuuri, joka ei tuntunut omalta. En ehkä vain tunne ranskalaista kulttuuria tarpeeksi hyvin, tai sitten se ei vain yksinkertaisesti vetoa minuun tarpeeksi, että tuntisin oloni mukavaksi. Siitä huolimatta teos kuitenkin oli kovin mielenkiintoinen.

Äidin ja tyttären suhde on siten universaali aihe, että suurimmalla osalla naisista on jonkinlainen suhde biologiseen äitiin, sijaisäitiin, adoptioäitiin, isoäitiin tai vähintäänkin äitihahmoon, osalla useitakin näistä. Castillonin teoksessa keskitytään erityisesti biologiseen äitiin ja tyttäreen ja, minkä yhtäkkiä tajusin kesken lukemisen, tytär on liki järjestelmällisesti ainoa lapsi. Toisinaan on isä kuvioissa, toisinaan ei, mutta muuten novellit noudattavat samaa kaavaa: on biologinen äiti, on tytär ja heillä jonkinlainen - yleensä jollakin tavalla hiertävä - dynamiikka. Joskus on kyse vain äidin suhteesta tyttären konseptiin. Perhesuhteita käsitellään kirjallisuudessa useinkin, mutta silti Castillon onnistuu tarjoamaan tuoreen ja uusia ajatuksia herättävän näkökulman.

On hyvin mahdollista, että luen Castillonia vielä toistekin. Alkukielisten teosten lukemiseen eivät ranskan alkeeni taivu, mutta ainakin suomennoksia on toinenkin - Pieni sydän jaksaa rakastaa siis odottakoon sitä hetkeä, kun tarvitsen jälleen jonkinlaisen tauon muusta luettavasta. Äidin pikku pyöveli ei ole millään mittapuulla elämää suurempi teos, mutta hyvinkin virkistävä, tiiviydessäänkin syvälle aiheeseen pääsevä tutkielma siitä, millaisia ihmissuhteet voivat olla ja joskus ovatkin.  


---

Claire Castillon 2006/2007: Äidin pikku pyöveli
Suom. Lotta Toivanen
Helsinki. Gummerus. 
130s.

Kommentit

Viikon luetuimmat