Luo Lingyuan: Kiinalainen delegaatio

Saksalaistunut Song Sanya saa tehtäväkseen luotsata kiinalaista delegaatiota yhdeksäntoista päivän ajan. Kun korruptoituneista puoluepampuista ja rakennusyrittäjistä koostuva ryhmä saapuu kiertomatkalle Eurooppaan, on Sanyan käytettävä kaikki kekseliäisyytensä. Miten selviä, kun jo vääränlainen rekisterinumero saa kiinalaiset hermostumaan, puhumattakaan italialaisesta ruoasta?

Mutta Sanya ei niin vaan luovuta. Oli kyseessä sitten lompakosta kadonneet rahat, lähentelevä seurueen jäsen tai salainen vierailu Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueelle, hän pitää ryhmän koossa kadottamatta huumorintajuaan.  

Luo Lingyuanin terävässä romaanissa sekä kiinalaista että saksalaista kulttuuria tarkastellaan pilke silmäkulmassa. 

Kiinalainen delegaatio on sellainen kirja, jota en varmasti olisi koskaan tullut lukeneeksi, jos en olisi siihen kierrätyskirjahyllyssä törmännyt. (Sama pätee oikeastaan merkittävään osaan niistä kirjoista, jotka olen kyseisestä hyllystä kotiini kantanut.) En ole koskaan ollut kovinkaan innostunut matkustelusta ja vaikka vieraat kulttuurit ovat sinänsä varsin kiinnostavia, en ole koskaan oikein jaksanut lukea kirjallisuutta, jossa se keskeinen juttu on kulttuurierot. Nyytäjän Heinäpaali roihuaa -kokoelma on eräs virkistävä poikkeus, sillä siinä kulttuurierojen esiintuominen ei ylitä ihmisyyden esiintuomista. 

Vastakkainen esimerkki on Poutasen Kotimatka, jossa kulttuurieroilla hekumoidaan kiusallisuuteen asti ja jolla on yksittäisenä teoksena kieltämättä suuri rooli siinä, ettei tämäntyyppinen kirjallisuus ajatuksena oikein sytytä. Koska kuitenkaan Kiinalaisen delegaation aiheena ei ollut suomalainen kulttuuri verrattuna kulttuuriin x, vaan saksalaisen ja kiinalaisen kulttuurin kohtaaminen, päädyin järkeilemään, että tästä kirjasta saattaisin jopa oppia jotain. 

Tiesin etukäteen kiinalaisesta kulttuurista pintapuolista perustietoa ja muutamia knoppeja, joten toisin sanottuna olen kaukana asiantuntijasta. Saksalainenkin kulttuuri on melko etäinen niitä yleisimpiä stereotypioita lukuunottamatta. Silti etenkin muutama kohtaus, jossa kiinalaiset ja saksalaiset ovat vuorovaikutuksessa, toi esille eroja käytöksessä ja arvoissa. Kiinalaisen ja länsimaisen kulttuurin vertailu toistui myös hahmojen keskusteluissa eri näkökulmista, mikä alleviivasi kulttuurierojen pyörittelemisen keskeistä ja liki ainoaa oleellista teemaa teoksessa. Toinen oli tietysti päähenkilön ihanuus.

Tekstissä ei nimittäin unohdettu muistuttaa joka käänteessä, kuinka  kaunis Sanya on ja kuinka älykäs ja lempeä ja urhea ja haluttava hän onkaan ja kuinka kaikki hahmot ovat tästä samaa mieltä, paitsi yksi ilkeänä syntynyt ihminen. En ole koskaan oikein ymmärtänyt, miksi kukaan haluaisi kirjoittaa saati lukea täydellisistä ihmisistä. Toisaalta - hieman vastapainona muovisuuden sivumaulle - teoksessa on ripaus ehtaa veijariromaanin henkeä: delegaatio uiskentelee kommelluksesta toiseen ja aina neuvokas Sanya keksii kikan jos kolmannenkin, jotta tilanteesta selvitään. Vaikka välillä tapahtumissa on synkkiä sivujuonteita, yleinen tunnelma on kepeänpuoleinen. Siten teokseen ei henkilökohtaisella tasolla uppoutunut oikeastaan lainkaan, etenkään kun henkilöhahmot eivät tuntuneet kovin aidoilta eikä heidän vuorovaikutuksensa luontevalta. 

Kirjan miellyttävyystasoa laski myös tönkön oloinen kieli. En tiedä, paljonko suomentajalla tässä on näppinsä pelissä, kun monet kielikuvat oli sanoitettu sen kaikista latteimman mahdollisen fraasin kautta. Toisaalta on ihan mahdollista, että myös alkukielisessä versiossa oli käytetty niitä kaikista mielikuvituksettomimpia kielikuvia. Omaperäisempiäkin vertauksia kyllä esiintyi, mutta niiden osuvuus ontui paikka paikoin. 

Tekstissä ei ollut mitään erityisen hohdokasta, joten sen lukemisesta ei suoranaisesti nauttinut. Huonoimmillaan se oli kökköä, parhaimmillaan huomaamattoman sujuvaa. Teoksen vähät ansiot rajoittuvat lähinnä sisällöllisiin seikkoihin. Sivuhuomiona en tosin osaa sanoa, millä tavalla tarinankerronnan perinne on erilainen Kiinassa ja miten se on mahdollisesti vaikuttanut tekstiin ja sen vieraannuttaviin ominaisuuksiin, joten sikäli voin myöntää kulttuurisesti vajavaisen lukutaitoni tämän kirjan kohdalla.

Kiinalainen delegaatio ei oikein vakuuttanut juuri millään tasolla. Vaikka näin lukemisen jälkeen tunnen oppineeni lisää etenkin kiinalaisesta kulttuurista - saksalaisesta en niinkään, saati muista eurooppalaisista, sillä tapahtumapaikat olivat pelkkiä kulisseja - ja tieto oli puettu muutamaan otteeseen ihan kiinnostavaan asuun hahmojen taustatarinoiden kautta, en silti oikein osaa luonnehtia Kiinalaista delegaatiota kovin onnistuneeksi lukukokemukseksi. Muutama merkittävä rakenteellinen, kielellinen ja sisällöllinen lässähdys vesittivät kokonaisuuden. No, kyllä kierrätyskirjahyllystä kirjan kuin kirjan joku mukaansa ottaa, ja tästä joku vähemmän nirso voi saada ihan mukiinmenevän lukaisun.

---

Luo Lingyuan 2007/2009: Kiinalainen delegaatio
Helsinki. WSOY.
283s.
Kansi: Laura Rahinantti