Kalle Päätalo: Koillismaa

Koillismaa on romaani mittaamattomista selkosista ja ihmisistä niiden sydämessä. Selkosen paine vaikuttaa jokaiseen romaanin henkilöön, se ei tunne kohtuutta eikä keskitietä, vaan ajaa ihmisensä äärimmäisyydestä toiseen: uskonnollisesta hurmoksesta raakaan väkivaltaan, herkästä tunteellisuudesta piittaamattomaan karuuteen. 

Dramaattisten tapahtumien avaajana on kiljuvana pakkasiltana Koillismaan selkoseen saapuva mies, joka on lähtenyt kotikaupungistaan Tampereelta pakoon pulavuosia ja omaa entistä elämäänsä. Hänelle avautuu outo, ankara ja värikäs maailma ihmiskohtaloineen.  

Kalle Päätalo on tässä teoksessaan luonut syvästi mieleenjäävän kuvan pohjoisen selkosmaan ihmisistä, mittavan ja vaikuttavan romaanin. 

Sattuneesta syystä kirjahyllyssäni majailee toistakymmentä Päätalon teosta. En ole koskaan Päätaloa lukenut, vaikka jo vuosikaudet olen sitä suunnitellut. Syynä lienevät ne sadat muutkin kirjat, joiden luku on ollut suunnitteluasteella vuosien ajan. Nyt kuitenkin päätin ryhtyä toimeen ja tartuin Koillismaa-sarjaan. Nimi Koillismaa sai minut hakeutumaan karttojen ääreen, ja kävi ilmi, että alueeseen kuuluu eräs kunta, jossa olen ystäväni luona useita kertoja vieraillut. 

Minulla oli siis jo aloittaessani käsitys siitä, miltä Koillismaan maisemat näyttävät. Sen lisäksi isoäitini synnyinkunta sijaitsee aivan Koillismaan kyljessä. Kun vieläpä Koillismaan tapahtumat alkavat samojen vuosien kieppeillä kuin isoäitini syntymä, nousi historiallisen ja taiteellisen kiinnostuksen ohelle kiinnostus tietää, millaisessa maailmassa isovanhempani ovat varttuneet ja millainen on elinympäristö ollut juuri tuossa maailmankolkassa.

Päätalon teokset kuuluvat siihen miellyttävään osaan kirjallisuutta, joka keskittyy kuvaamaan arkea ja arkisia tapahtumia eikä pakota muotoaan väkisin draaman kaareen. Tämäntyyppistä kirjallisuutta voisi luonnehtia "sopivan tylsäksi", mitä joku on joskus kirjallisuuden klassikoiden salaisuudeksi luonnostellut. Tapahtumat soljuvat edespäin omaa verkkaista vauhtiaan, vuodenajat vaihtuvat ja työt niiden mukana ja vuosi toisensa jälkeen vierähtää. On suruja ja iloja, mutta elämä jatkuu. Myös kuvaukset elinkeinoista ja elintavoista ylipäätään ovat erinomaisen mielenkiintoisia. Edelleen on elossa ihmisiä, joille kaikki kuvatut asiat ovat olleet arkipäivää, ja se juuri tekee arjen kuvauksesta niin lumovoimaista nykypäivän lukijalle. 

Toinen nykylukijaa viehättävä asia on ihmiskuvaus, jossa on jotakin todella ajatonta. Harvoin nykyaikaan sijoittuvissa teoksissa tulee vastaan niin valtavan tuttua ihmisen toiminnan kuvausta, että osaan suunnilleen osoittaa piirteitä, joita on huomannut tuntemissaan ihmisissä - tosin eri muodoissa ja eri konteksteissa, mutta samoja piirteitä ja inhimillisiä toimintatapohja ne yhtä kaikki ovat. Koillismaan ihmiset tulevat lähelle, ja se on tekee lähtemättömän vaikutuksen. 

Ensimmäinen mielleyhtymä samantyyppistä kirjallisuutta muistellessani linkittyy Linnan Täällä Pohjantähden alla -sarjaan. (Olen siitä tosin lukenut vain ensimmäisen osan, ja vaikka jatko on ollut työn alla, en ole koskaan saanut aikaiseksi raahata sitä tiiliskiveä kirjastosta.) Muistelen pitäneeni siitäkin, joskaan sen enempiä yksityiskohtia en nyt juuri saa mieleeni. Mahdollisesti se oli vielä avoimemmin yhteiskunnallisesti kantaaottava, kun Päätalo puolestaan keskittyy enemmän ihmisluonnon tarkasteluun. Koillismaa on myös vahvasti alueellinen kuvaus, mikä osaltaan korostaa sen viehätystä. 

Luen näin Koillismaan ensimmäisen osan päälle kirjan tai pari ja jatkan sitten toiseen osaan Selkosen kansaa näin vauhtiin päästyäni. Tarkoituksena olisi lukea loputkin kolme osaa samoin tein, tosin pienten välipalojen kera. Paluu Koillismaan maailmaan tuntuu kuitenkin jo nyt mukavalta ajatukselta, joten uskon pääseväni tavoitteeseeni varsin vaivattomasti. 

Koillismaa-sarja:
Koillismaa
Selkosen kansaa
Myrsky Koillismaassa
Myrskyn jälkeen
Mustan lumen talvi

---

Kalle Päätalo 1960/1970: Koillismaa: Koillismaa
Jyväskylä. Gummerus. 
534s.
Kansi: Onni Vuori