Nawal El Saadawi: Nainen nollapisteessä

Nainen nollapisteessä on vahva kaunokirjallinen kannanotto naisen asemasta arabiyhteiskunnassa. Nainen nimeltä Firdaus kuvaa koskettavalla tavalla elämäänsä pienessä kylässä, epäonnistunutta avioliittoaan sekä ajautumistaan prostituutioon. Firdaus tuomitaan kuolemaan parittajansa tappamisesta. Ennen teloitustaan hän puhuu vankilan psykiatrille, kirjan kirjoittajalle.

Nainen nollapisteessä on ollut kielletty monissa Lähi-idän maissa, myös kirjailijan kotimaassa Egyptissä.

Egyptiläinen Nawal El Saadawi on koulutukseltaan lääkäri, nykyisin päätoiminen kirjailija. Hän on kirjoittanut lukuisia teoksia arabinaisen asemasta. Hän joutui vankilaan mielipiteittensä takia vuonna 1981.

Kun lukee tuon yllä olevan takakansitekstin, voi hyvin jo aavistaa, että nyt tulee painavaa asiaa. Asia on melkein niin painavaa, että jotenkin teoksessa on tendenssiromaanimaisia piirteitä. Aihe, jota teos ajaa, on naisten oikeudet, ja teoksen kuvaama naisen elämäntarina on suorastaan maanpäällinen kiirastuli, joka on jatkuva sarja kontrollointia, seksuaalista ja fyysistä väkivaltaa, halveksuntaa ja turvattomuutta. Teoksen päähenkilö Firdaus yrittää monesti muuttaa elämänsä suuntaa, mutta lopputulos on kaikissa elämänvaiheissa sama, koska teoksen maailmassa ei naisille muita vaihtoehtoja ole.

Sanotaan se suoraan: lukukokemuksesta tuli suorastaan paha mieli. Mitään toivonpilkahduksia ei ole, ainoa loistava johtotähti Firdauksella on elämässään se, että hän saisi elää arvostettuna ja ilman pahoinpitelyä. Kun se käy mahdottomaksi, ainoa mitä hänellä on jäljellä on itsekunnioitus, jonka edestä hän on valmis menemään hirteen. Kaikki yhteiskunnassa on hänet pettänyt: perhe, viranomaiset, työpaikka, apua tarjoavat muukalaiset, ystävät ja rakastettukin.

Tavallaan teoksessa on samalla myös realismia. Mitään Firdauksen kohtaamaa tilannetta ei voi ajatella mahdottomana, ja hänenkaltaisistaan kohtaloista kuulee paljon vielä nykypäivänäkin, vaikka harvemmin ne kaikki saman henkilön elämään osuvatkin. Teoksen surkeat sattumukset halkovat koko yhteiskunnan köyhästä majasta prinssin limusiiniin saakka, uskonnollisista ihmisistä virkamiehiin, lapsista vanhuksiin, edistysmielisistä vanhoillisiin. Luin sen niin, että teoksessa ei kollektiivisesti ajatella, että kaikki ihmiset Firdausin ympärillä edustaisivat jonkinlaista pahuutta itsessään; vaan että heillä kaikilla on kuvatussa yhteiskunnassa tilaisuus tehdä kuvatut vääryydet ilman seurauksia.

Ainoa Firdauksen piinaajien listasta puuttuva ihmisryhmä on uskonnolliset hahmot. Uskontoa kritisoidaan vain sen tekopyhien seuraajien kautta, eikä esimerkiksi imaameja suorina sortajina teoksessa nähdä, vaikka heidän puheidensa hartaita kuuntelijoita pahoinpitelijöiden ja kontrolloijien joukossa onkin. Uskonto esiintyy lopulta teoksessa hyvin pienessä roolissa, ainakin juonen tasolla.

Jo teoksen kirjoitusajankohdasta voi arvata, että teos sijoittuu toisen aallon feminismin koulukuntaan näkökulmaltaan. Siinä tuotiin hyvin vahvasti ja voimakkain sanankääntein esiin naisten sukupuolensa vuoksi kokemaa eriarvoisuutta ja väkivaltaa. Kuten El Saadawin elämästä huomaa, tällainen kannanotto on hänen kotimaassaan ollut vielä vähemmän toivottua kuin länsimaissa, jossa sielläkin tätä toki vastustettiin. El Saadawi olikin välillä vangittuna kirjoitustensa ja muun yhteiskunnallisen toimintansa vuoksi.

Kirjoittajaa itseään on feministiaktivisminsa myötä sittemmin kuvailtu olevan "arabimaailman Simoine de Beauvoir". Teoksen Firdausilla - joka kehystetään aidoksi henkilöksi, mutta joka teoksessa on varsin fiktiivisellä tavalla mielestäni esitetty - on yhteisiä piirteitä kirjoittajan oman elämän kanssa. Molemmilla on kokemuksena naisten ympärileikkaus ja kouluttautumismahdollisuus naiseudesta huolimatta. Maaseudun naisten kokeman väkivallan tarkastelu hyvin läheltä on myös yhteistä, El Saadawi teki elämäntyönsä terveydenhuollon parissa.

Joitakin vuosia sitten olisin ehkä sanonut, että tämä teos on ollut aikanaan hyvin tärkeä. Valitettavasti nykymaailmassa naisten asemaa murennetaan monissa maissa ihan määrätietoisesti, ja El Saadawin teos on taas aina vain laajemmin ja laajemmin ajankohtainen. Toinenkin kytkös nykypäivään tulee mieleen. Kotimaisessa mediakentässä on enenevässä määrin keskustelua Lähi-idästä saapuneiden naisten tilanteesta, vähemmän kuitenkin niiden ääniä jotka tätä joukkoa edustavat. Minusta tällainen omista kokemuksista ja ympärillä nähdystä kumpuava kirjallisuus on erittäin hyvä lähtökohta asian käsittelyyn.

Noin kaunokirjallisesti teos ei koskettanut hirveän syvältä, vaikka yhteiskunnallista ajateltavaa herättelikin. Teoksen kerronnassa on jonkin verran metaforia, mutta nekin olivat mielestäni hyvin yksinkertaisia ja selkeitä, tai sitten minulta jäi jotain todella keskeistä ja hienovaraista huomaamatta. Pidin silti lukukokemusta enemmän fiktion asuun puettuna yhteiskunnallisena kritiikkinä, kuin suoranaisena kaunokirjallisena teoksena, jolla on kaunokirjalliset päämäärät, vaikka kerronta noin perustasolla hyvin pelittikin.

Yhteenvetona voi sanoa, että lukukokemus oli masentava, mutta sellaisenaan silti vaikuttava. El Saadawi kuvaa uskottavasti erilaisia ihmisten välisiä ja yhteiskunnassa vallitsevia dynamiikkoja, samalla kun rakentaa päähenkilöstään Firdauksesta monivivahteisen ihmisen fyysisine ja psyykkisine tarpeineen. Uskon, että tällä teoksella on hyvinkin edelleen annettavaa.

---

Nawal El Saadawi 1975/1993: Nainen nollapisteessä

Suom. Kaija Anttonen (englannista)

Kääntöpiiri.

138s.

Kansi: Pirkko Tanttu (kuva), Maija Orava (suunnittelu)