Marja-Liisa Vartio: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö

Marja-Liisa Vartion "Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö" kertoo hyvin nuoresta naisesta, joka elää ensi rakkautensa - mikäli se rakkautta oli - lyhyenä, kiihkeänä vaiheena, tuntematta oikeastaan muuta kuin nuorta, epämääräistä kaipuuta. Sitten hän joutuu yksin ratkaisemaan suhteensa lapsuuden kotiin, mieheen, äitiyteen: koko lähestyvään aikuiseen elämään. 

Leena kasvaa näissä muutoksissa ja vaikeuksissa tytöstä naiseksi jonka olemus, suora ja luja, tiedottoman voimakas, uneksivasti varma, ei lukijalta hevin unohdu. Se on keskeinen taiteellinen saavutus tässä mielen vangitsevassa, tiukasti tosioloisessa romaanissa.

Olen ehkä tässäkin blogissa joskus maininnut, että Marja-Liisa Vartio on mahdollisesti kaikkien aikojen suosikkini kotimaisista kirjailijoista. Tämä koskee ensisijaisesti romaaneja, koska hänen runouttaan en itse asiassa ole lukenut, enkä novelleja. Romaanit ovat kuitenkin tehneet aina suuren vaikutuksen, ja teoksia on miettinyt pitkään jälkikäteen.

Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö sopii tähän kuvaukseen myös täydellisesti. En ollut aiemmin lukenut tätä romaania, enkä myöskään oikein tiennyt mitä odottaa, tiesin sen vain nimeltä. Olin kuitenkin uskaltanut hankkia teoksen omaan hyllyyni lukemattomanakin. Vartion tyyli kirjoittaa hurmaa jälleen ensimmäisistä sivuista lähtien. Samoin taitava dialogi kulkee mukana teoksen alusta loppuun. Aiemmissa blogiteksteissä mainitsemaani kiehtovaa kerronnan rakennetta, joka on Vartiolle tyypillinen, oli hyödynnetty tässäkin.

Vartion teoksissa toistuva dynamiikka miehen ja naisen välisessä suhteessa on tässäkin hyvin keskeinen ja monelta osin samankaltainen kuin hänen muissa teoksissaan. Naiset eivät useinkaan ole tilanteessa joissa heidän olisi mahdollista tehdä omia valintojaan, ja he pyristelevät sitten niillä tavoilla joilla voivat. Teosten miehille tämä pyristely näyttäytyy mielialojen muutoksina, jotka he tunnetasolla etäisinä kiertävät mielellään kaukaa. 

Varsinaista romantiikkaa teoksissa on hyvin vähän, tässä alussa ehkä rahtunen enemmän kuin monissa muissa Vartion teoksissa. Silloinkin tosin asetelman epäsuhtaisuus - juuri ja juuri täysi-ikäinen maalaistyttö ja perheellinen reilusti vanhempi työmies - häivyttää sitä, sillä vaikuttaa, että molemmat ovat suhteessa kiinnostuneita enemmän jostakin muusta, syvemmästä henkilökohtaisesta tarpeesta kuin toisistaan.

Tulkitsin teoksen nimen melko pessimistisenä tiivistyksenä tästä kommunikaation vaikeudesta. Se myös tuo esille teokselle keskeisen pohdinnan sukupuoleen sidotuista rooleista, odotuksista ja elämäntapahtumista, jotka toiselle saattavat jäädä aivan näkymättömäksi ja jotka eivät ehkä niinkään edes kiinnosta. Mies ja tyttö elävät melko erilaisissa todellisuuksissa sen jälkeen, kun heidän lyhyt kesäinen suhteensa on ohitse, ja lukijana jäi tunne, etteivät he ihmisinä oikein herättäneet toistensa kiinnostusta.

Teos seuraa lähinnä tyttöä, Leenaa, jonka sisäiseen maailmaan nähdään Vartiolle tyypilliseen tapaan toimintaa ja ajatuksia kuvaten, mutta selittelemättä syitä niiden taustalla. Leena on totinen ja käytännönläheinen maalaistyttö, ja nuoruus näkyy hänen hetkessä elämisessään. Vastuu tulevasta lapsesta ei muuta tätä seikkaa, mutta sen sijaan se saa hänet näkemään ihmissuhteensa ja oman toimijuutensa uudessa valossa. Omat päätöksensä hän tekee entistä suuremmalla varmuudella ja mielenrauhalla.

Takakansitekstissä korostetaan teoksen realistisuutta, mikä tuntuukin aina olleen kotimaisessa kirjallisuudessa se kaikkein keskeisin ja ylevin ihanne. Mutta tottahan se tämän teoksen kohdalla - ja Vartion romaaneissa ylipäätään on - pidin itsekin kiehtovana sotienjälkeisen maaseudun elämän kuvausta ja Leenan nopean aikuistumisen kuvausta.

Teos on julkaistu 50-luvun lopulla, joten se on todennäköisesti sijoittunut aika lailla nykypäivään julkaisuaikanaan. En selvittänyt tätä kirjoitusta varten sen vastaanottoa, mutta voisin kuvitella aiheen olleen hieman räväkkä - aviottoman lapsen saanut tuskin parikymppinen nainen on kuitenkin ollut aikansa sosiaalisen hierarkian pohjalla. Asenteet näkyvät teoksessakin: Leenan vanhemmat painostavat hänet muuttamaan pois kotoa kaupunkiin, ja pienen haikeuden lisäksi tuntevat helpotusta, kun niin tapahtuukin.

Vielä lukematta yksi Vartion romaani, Se on sitten kevät. Aloitin sitä joskus kirjastossa luppoaikaa viettäessäni, mutta se jäi tuolloin kesken, eikä minulla ollut paikallista kirjastokorttia. Uskaltaisikohan senkin hankkia suoraan omaan hyllyyn, sillä kaikki muut Vartion romaanit omistankin jo. Saapa nähdä kumpi ehtii ensin, hetki jolloin satun olemaan kirjaston V-hyllyllä vai tilaisuus hankkia Se on sitten kevät omiin kokoelmiin. Enköhän siitäkin vielä joskus bloggaa.

---

Marja-Liisa Vartio 1958/1959: Mies kuin mies, tyttö kuin tyttö - Romaani

Otava. Helsinki.

280s.

Kansi: Kiki Maconi