G. J. Ramstedt: Japanilaisia runoja

Isäni jälkeenjääneitten papereiden joukossa löytyi lukuisia japanilaisia kirjoja, vihkoja ja paperilappusia, joille hän on pienellä, mutta kuitenkin selvällä käsialallaan kirjoittanut japanilaisten runojen suomennoksia. 

Kerran japanilaisesta runoudesta keskustellessamme hän kertoi pitävänsä näitä hokkuja todellisina pieninä, hienoina helminä, jotka kuitenkin vaativat keskittymistä, mielikuvitusta ja laajaa runollista näkemystä, jotta ne pääsisivät oikeaan arvoonsa ja jotta niitä voisi oikein ymmärtää. Jokaiseen pieneen hokkuun on pysähdyttävä, runon sisältö on mielikuvituksessa nähtävä, usein vieläpä kuultava, sillä vain siten voi saada runosta sen kuvan ja tunne-elämyksen, jonka se sisältää. 

(Esipuhe, Elma Järnefelt)

Tämä vaatimaton ja hieman nuhjuinenkin vuoden 1954 painos on yhdenlainen perintökalleus: sen on antanut aikoinaan isoisäni kihlajaislahjaksi isoäidilleni 50-luvun puolessa välissä. En ollut tiennyt sen olemassaolosta, ennen kuin törmäsin siihen sattumalta, ja sain sen omaan hyllyyni säilytettäväksi. Kirjakokoelmani on, vaikka itse sanonkin, hyvin kuratoitu nyt kun olen hankkitunut eroon miltei kaikista "ihan ok" -kirjoista ja jäljellä on liuta omia suosikkejani ja suosikkipainoksiani. Niinpä otin varsin mielelläni tämän sympaattisen pikku kirjasen kokoelman jatkoksi.

Teos sopi hyvin keveäksi ja viehättäväksi lukemistoksi tässä kesäisen lukujumin keskellä kamppaillessani. Runous on itsessään valloittavaa, mihin palaan pian, mutta myös aikakautensa kirjoitustyyliä henkivät esipuheet näyttivät kiehtovan vilauksen siitä, millaista on ollut kielen kääntäminen ja opiskelu 1900-luvun alun välineillä. Se ei estänyt kuitenkaan kääntäjää tekemästä työtään omistautuneesti ja kielen nyanssit halliten.

Nimensä mukaisesti teos on siis kokoelma japanilaisia runoja eri runoilijoilta ja eri vuosisadoilta. Runot on kääntänyt suoraan japanista suomen kielelle G. J. Ramstedt, mutta teoksen on koonnut ja toimittanut postuumisti Elma Järnefelt. Itse runoilijoista on jokaisen runon perään merkitty sukunimi, joten nykypäivänä ei olisi temppu eikä mikään selvittää runoilijoita, varsinkin kun heidät on ryhmitelty aikakausittain.

En ole koskaan ollut mikään erityisen innokas runouden lukija, kuten olen tainnut jo ties montako kertaa mainita. Olen myös törmännyt erinäisissä yhteyksissä ennenkin haiku- (50-lukulaisittain hokku-) ja tankarunouteen, mutta ne eivät ole jättäneet sen erityisempää vaikutelmaa kuin muukaan runous. Nyt kuitenkin tämän teoksen kautta tuli oivallus, joka oli esipuheessakin kirjoitettu auki: kyse on sananlaskumaisista, monimerkityksellisistä runonsäkeistä, jotka eivät vain kuvaa hetkeä - kuten olin siihen asti luullut - vaan myös esittävät väitteitä maailmasta.

Niinpä runonlukuni sai aivan uuden ja innostuneen käänteen. Pohdin jokaisen runon kohdalla selityksen tai parinkin sille, minkä vertauskuvana tapahtumaa käytetään. Kokemusta laajensi vielä se, että totta kai myös kuvatut tilanteet ovat itsessään kauniita tai mielenkiintoisia, mutta vasta kaiken takana aukeava vastaavuuksien universumi antoi lukukokemukselleni kirjaimellisestikin ulottuvuutta.

On kuitenkin sen verran sanottava, että silti kokoelman tanka-runot olivat henkilökohtaisesti haikuja puhuttelevampia, syystä joka liittyy pituuteen mutta en aivan osaa sanallistaa. Joka tapauksessa tästä teoksesta tuli ehkäpä merkityksellisin runokokoelma sitten lapsuuteni. Merkityksellisyydellä tarkoitan sitä, että muistan vielä useita päiviä myöhemminkin, mitä runoissa tapahtui tai sanottiin.

Olen yksinkertaisesti ilahtunut siitä, että satuin tämän pienen kirjasen bongaamaan ja että sain myös liitettyä sen omaan kirjakokoelmaani. En tiedä, mitä isovanhempani ovat aikanaan ajatelleet teoksen runoista, mutta ainakin teoksen alussa osa runoista on merkitty tähdillä. Liekö se ollut lahjan antajan merkitsemä vai vasta vuosia myöhemmin johonkin eri tarkoitukseen tehty korostus, mutta merkinnät tekevät teoksesta entistä merkityksellisemmän. Tästä pikku kokoelmasta en tule luopumaan.

---

G. J. Ramstedt 1954: Japanilaisia runoja
Runojen suomennos G. J. Ramstedt
WSOY. Helsinki.
Kuvitus: ?