Petri Pietiläinen: Koirien maailmanhistoria
Miksi monien uskontojen piirissä on suhtauduttu koiriin väheksyvästi? Miten koirat osoittautuivat elintärkeiksi maailmansodissa? Kuinka moni tähtikuvio on nimetty koiran mukaan? Mitä tekivät parantajakoirat?
Näihin kysymyksiin saadaan nyt koiramainen selitys. Koskettavat tarinat ja historian suuret koirapersoonat kertovat maailmanhistoriaa uudesta näkökulmasta. Teoksessa juoksutetaan esiin lauma kuuluisia koiria: Punaisen Paronin Moritz, Tristanin Isoldelle rakkautensa merkiksi lahjoittama Äkä-Hammas, Isaac Newtonin painovoimateorian polttanut Diamond, avaruuden valloittanut Laika sekä moni muu.
Palkittu tietokirjailija Petri Pietiläinen on julkaissut myös teoksen Koirien Suomi - Kansanperinnettä ja historiaa (SKS 2014).
Olen jo vuosia sitten onnistuneesti päässyt eroon kaunokirjallisuuden heräteostelusta. Enää en ravaa kierrätyshyllylläkään, vaan olen palannut kirjaston palveluiden pariin. Sen sijaan olen hiljattain herännyt siihen, että olen silti edelleen, salakavalasti, ostanut tietokirjoja. Tämä Koirien maailmanhistoria kuuluu niihin teoksiin, joka on tullut ostettua hyvän tarjouksen yhteydessä sen tarkemmin muistelematta, että saisihan tämän kirjastostakin.
No, ehtihän se sitten herätysostosten tapaan maata toista vuotta lukemattomana ihmetellessäni, miten tänne hyllyyn ei mahdu yhtään sen enempää kirjoja, vaikka monesta olin jo hankkiutunut eroon. Nyt vihdoin koitti Koirien maailmanhistorian vuoro asettua yöpöydälle. Luin sitä aina iltaisin noin viidestä kahteenkymmeneen sivua kerralla, ja sujuvan sekä yleistajuisen tekstin vuoksi teos sopi hyvin iltalukemistoksi. Sisällön puolesta ei aina niinkään, mutta siitä lisää kohta.
Pidin heti teoksen alusta lähtien sen tyylistä. Teksti on jouhevaa ja hyvää yleiskieltä, joka kertoo asiat selkeästi ja ilman turhia koukeroita. Anekdootteja on mukava lukea vetävän ja kertoilevan tyylin vuoksi, ja mieleen jäikin monta tarinaa ja sanankäännettä. Tekstistä paistaa myös läpi humaanius, mikä on aina mukava lisä kovaa kielenkäyttöä suosivassa nykymaailmassa.
Se tosin on sanottava, että vaikka tämä teos varmasti kiinnostaa erityisesti koiraihmisiä, ei teosta voi suositella kaikista herkimmille. Koska ihmisen ja eläimen suhde on ollut läpi historian väkivaltainen, sisältää tämäkin teos valtavan määrän vaihtelevan pikkutarkkoja kuvauksia mitä groteskeimmista tavoista tehdä väkivaltaa koiralle (ja toki ihmisillekin). Oli parikin kertaa mennä yöunet sen jälkeen, kun luin illalla tätä teosta. Pidän silti teoksen väkivaltaisuutta enemmän ominaisuutena kuin ongelmana, mutta vinkiksi, että esimerkiksi lahjana tämä ei takuulla ilahduta kaunosieluisinta koiranystävää.
Se tosin on sanottava, että vaikka tämä teos varmasti kiinnostaa erityisesti koiraihmisiä, ei teosta voi suositella kaikista herkimmille. Koska ihmisen ja eläimen suhde on ollut läpi historian väkivaltainen, sisältää tämäkin teos valtavan määrän vaihtelevan pikkutarkkoja kuvauksia mitä groteskeimmista tavoista tehdä väkivaltaa koiralle (ja toki ihmisillekin). Oli parikin kertaa mennä yöunet sen jälkeen, kun luin illalla tätä teosta. Pidän silti teoksen väkivaltaisuutta enemmän ominaisuutena kuin ongelmana, mutta vinkiksi, että esimerkiksi lahjana tämä ei takuulla ilahduta kaunosieluisinta koiranystävää.
Teoksen suoranaiset ongelmat ovat aivan muualla. Suoraan sanottuna tämä teos on minusta nimetty väärin. Osuvampi nimi olisi "Eurooppalaisen koiran historia" tai "Länsimaisen koiran historia", sillä niin euro- ja länsisentrinen se on. Esimerkiksi Afrikka, maanosa jossa on kymmeniä valtioita, on teoksessa kuitattu ehkä puolella tusinalla maininnalla. (Toki teoksessa on miltei kokonainen luku, jossa käsitellään muinaista Egyptiä, mutta koiria on kyllä varmasti ollut sen jälkeenkin.) Tiedostan toki, että tämän laajuinen kirja ei voi mitenkään sisältää aivan kaikkea, mutta olisi sen silti ollut mahdollista olla nykyisessä pituudessaankin aidosti maailmanhistoriaa.
Tämä varmasti liittyy myös käytettyihin lähteisiin. Silmäilin loppuun liitetyn lähdeluettelon nopsaan, ja sieltä laskeskelin faktalähteet (eli pois lukien käännetyt ja toimitetut historialliset tekstit), joiden kirjoittajien nimi ei ollut länsimaalainen. Kursorisen silmäilyn tulos: kolme kappaletta. Se on aika vähän, ja kertoo omaa kieltään siitä, miksi tästä teoksesta ei aidosti tullut koirien maailmanhistoria, vaan länsimaisen koiran historia höystettynä parilla vertailevalla anekdootilla muista kulttuureista.
Myös teoksessa annettu kontekstointi kunkin ajan virtauksista ja yhteiskunnallisista rakenteista on täysin eurosentrinen. Annan esimerkin. "Kaupungistumisprosessia ja muuttuvaa luontosuhdetta kuvasi se, että varsinainen maisemamaalaus syntyi vasta 1600-luvun lopussa." (s. 246) Väite tuntuu kummalta verrattuna esim. siihen faktaan, että siinä vuoden 1000 tienoilla oli meneillään niin sanottu kiinalaisen maisemamaalauksen kulta-aika. Mutta että maisemamaalaus "keksittiin" vasta 600 vuotta myöhemmin Alankomaissa?
Myönnän, että luin tekstiä tahallani vastakarvaan. Ymmärrän toki, että länsimaissa maisemamaalaus tuli suosioon Euroopassa vasta tuolloin, ja koko luvun teksti kertoi eurooppalaisen aatemaailman kehityksestä (luvun otsikkokin on "Teollistumista ja rotuennakkoluuloja"). Mutta, nyt taas on kysyttävä, missä se maailman osuus sitten on, jos tekstissä uppoudutaan niin syvälle eurooppalaiseen kulttuuriin, ettei ole edes tarpeen sanoa, että nyt muuten puhutaan sitten Euroopasta?
Tämä on mielestäni teoksen suurin ongelma. Alussa vielä ollaan useammallakin mantereella, mutta loppua kohden se "maailma"-osuus jää yhä vähäisemmäksi ja lukija saa huomata, että ne alussa saadut lupaavat katkelmat ympäri maailman jäävät ainoiksi maininnoiksi kokonaisista maista ja kulttuureista. Toki opin paljon uutta ja teos oli erittäin mielenkiintoinen kokoelma koira-aiheista tietoa, mutta näkökulma ei ole se mitä kannessa luvataan ja rakenne ontuu valitettavan paljon.
Esimerkkinä rakenteen huojumisesta toimikoon keskiajasta kertova luku. Keskiaikaisen metsästyksen kuvauksesta temmaudutaan teeman mukana kohti myöhempiä aikoja, eli käytännössä yhtäkkiä pompataankin 1600-luvulle kokonaiseksi aukeamaksi ja käsitellään Dianan kultin vaikutusta aina 1800-luvulle asti. Suoraan sanottuna en kaivannut sitä tietoa luvussa, jonka nimi on "Keskiajan taikauskoinen maailma ja koirat islamissa". Jäinkin miettimään, olisiko rakenteessa toiminut kronologiaa paremmin teemoittelu, jossa vertailu eri kulttuurien ja aikojen välillä olisi ollut luontevampaa.
Ja kun nyt otin esiin keskiaikaa käsittelevän luvun, erityisesti juuri siinä eurosentrisyyskin oli jotenkin ihan levällään. Moni virke tai kappale käytti sanaa "keskiajalla" lainkaan erittelemättä sen tarkemmin aluetta. Euroopassakin on ollut hyvin erilaisia paikalliskulttuureja tuolloin, ja vain sen toteaminen, että keskiajalla hovimiehet kirjoittelivat metsästysoppaita, herättää lukijassa todella monta kysymystä, jotka jäävät kaikki ilman vastausta. Saati sitten, että koko keskiaikakin on epämääräinen, määrittelemättä jäävä käsite, jonka yleispätevyyttä maailman mittakaavassa voidaan arvioida ja arvostella.
Tämä teos onkin parhaimmillaan täydentämässä jo valmiiksi paljon historiaan keskittyviä faktateoksia lukevalle tai historiaa laajasti tuntevalle lukijalle. Teosta varten on kerätty kunnioitettava määrä lähteitä ja paneuduttu "liian lähellä" olleeseen mutta oleelliseen historian osa-alueeseen. Lisäksi ne on paketoitu popularisoituun ja mielenkiintoiseen muotoon. Siinä mielessä tämä teos puolustaa paikkaansa.
Myös teoksessa annettu kontekstointi kunkin ajan virtauksista ja yhteiskunnallisista rakenteista on täysin eurosentrinen. Annan esimerkin. "Kaupungistumisprosessia ja muuttuvaa luontosuhdetta kuvasi se, että varsinainen maisemamaalaus syntyi vasta 1600-luvun lopussa." (s. 246) Väite tuntuu kummalta verrattuna esim. siihen faktaan, että siinä vuoden 1000 tienoilla oli meneillään niin sanottu kiinalaisen maisemamaalauksen kulta-aika. Mutta että maisemamaalaus "keksittiin" vasta 600 vuotta myöhemmin Alankomaissa?
Myönnän, että luin tekstiä tahallani vastakarvaan. Ymmärrän toki, että länsimaissa maisemamaalaus tuli suosioon Euroopassa vasta tuolloin, ja koko luvun teksti kertoi eurooppalaisen aatemaailman kehityksestä (luvun otsikkokin on "Teollistumista ja rotuennakkoluuloja"). Mutta, nyt taas on kysyttävä, missä se maailman osuus sitten on, jos tekstissä uppoudutaan niin syvälle eurooppalaiseen kulttuuriin, ettei ole edes tarpeen sanoa, että nyt muuten puhutaan sitten Euroopasta?
Tämä on mielestäni teoksen suurin ongelma. Alussa vielä ollaan useammallakin mantereella, mutta loppua kohden se "maailma"-osuus jää yhä vähäisemmäksi ja lukija saa huomata, että ne alussa saadut lupaavat katkelmat ympäri maailman jäävät ainoiksi maininnoiksi kokonaisista maista ja kulttuureista. Toki opin paljon uutta ja teos oli erittäin mielenkiintoinen kokoelma koira-aiheista tietoa, mutta näkökulma ei ole se mitä kannessa luvataan ja rakenne ontuu valitettavan paljon.
Esimerkkinä rakenteen huojumisesta toimikoon keskiajasta kertova luku. Keskiaikaisen metsästyksen kuvauksesta temmaudutaan teeman mukana kohti myöhempiä aikoja, eli käytännössä yhtäkkiä pompataankin 1600-luvulle kokonaiseksi aukeamaksi ja käsitellään Dianan kultin vaikutusta aina 1800-luvulle asti. Suoraan sanottuna en kaivannut sitä tietoa luvussa, jonka nimi on "Keskiajan taikauskoinen maailma ja koirat islamissa". Jäinkin miettimään, olisiko rakenteessa toiminut kronologiaa paremmin teemoittelu, jossa vertailu eri kulttuurien ja aikojen välillä olisi ollut luontevampaa.
Ja kun nyt otin esiin keskiaikaa käsittelevän luvun, erityisesti juuri siinä eurosentrisyyskin oli jotenkin ihan levällään. Moni virke tai kappale käytti sanaa "keskiajalla" lainkaan erittelemättä sen tarkemmin aluetta. Euroopassakin on ollut hyvin erilaisia paikalliskulttuureja tuolloin, ja vain sen toteaminen, että keskiajalla hovimiehet kirjoittelivat metsästysoppaita, herättää lukijassa todella monta kysymystä, jotka jäävät kaikki ilman vastausta. Saati sitten, että koko keskiaikakin on epämääräinen, määrittelemättä jäävä käsite, jonka yleispätevyyttä maailman mittakaavassa voidaan arvioida ja arvostella.
Tämä teos onkin parhaimmillaan täydentämässä jo valmiiksi paljon historiaan keskittyviä faktateoksia lukevalle tai historiaa laajasti tuntevalle lukijalle. Teosta varten on kerätty kunnioitettava määrä lähteitä ja paneuduttu "liian lähellä" olleeseen mutta oleelliseen historian osa-alueeseen. Lisäksi ne on paketoitu popularisoituun ja mielenkiintoiseen muotoon. Siinä mielessä tämä teos puolustaa paikkaansa.
Mieleenpainuvasta lukukokemuksesta huolimatta tämä teos ei jää hyllyyni. Vaikka Koirien maailmanhistoria tarjosi valtavasti uutta ja mielenkiintoista tietoa, en kokonaisuutena jotenkin pitänyt sen tavasta vahvistaa populaarissa historiassa esiintyvää sisäänrakennettua eurosentrisyyttä, jonka vuoksi koin, että saadun tiedon lisäksi jäi puolet vielä saamatta. Luulen, että tämä yksi lukukerta riitti valaisemaan minua yhdestä koiran ja ihmisen suhteen pitkän ja monimuotoisen historian nurkasta. Pitää antaa tämä teos kiertoon sellaiselle, jota näkökulma ei jatkuvasti pure pohkeeseen.
---
Petri Pietiläinen 2013/2017: Koirien maailmanhistoria
SKS. Helsinki.
344s.
Kansi: Timo Numminen
Kommentit
Lähetä kommentti