Jouni Kallioniemi: Elämä sodanjälkeisessä Suomessa

 

Elämä sodanjälkeisessä Suomessa kuvaa elämänmenoa Suomessa 1940-luvun lopulla ja 1950-luvulla, jolloin maassa elettiin sotavuosien jälkeisiä ankaria aikoja. Käsillä oleva kirja paneutuu tavallisten suomalaisten arkielämään ja sen puitteisiin pureutumalla niihin ilmiöihin ja tuntoihin, joita maassa tuolloin koettiin.

Teos on jaettu neljään eri osaan. Ensimmäisessä kuvataan sodan jälkeistä arkea, toisessa katsellaan Suomea 1950-luvulla. Kolmannessa osassa kerrotaan ajan uutisia. Kirjan viimeisessä osassa paneudutaan 1950-luvun elintasoon ja tutkitaan, mitä tuon ajan tavarat ja tarvikkeet nykyeuroiksi muutettuna maksoivat.

Sain tietokirjan Elämä sodanjälkeisessä Suomessa lahjaksi isovanhemmiltani, jotka muistavat vielä teoksen kuvaaman maailman. Tai oikeastaan lahja oli yhteinen ja kiersi muutaman muun kirjahyllyn kautta niin, että tämä vuonna 2009 julkaistu (ja siellä tienoilla saatu) kirja tuli varsinaisesti luettavakseni vasta nyt, vaikka olinkin sitä muutamaan otteeseen vuosien saatossa selaillut.

Pienkustantamon tekemä Elämä sodanjälkeisessä Suomessa on yleistajuiseksi ja hyvin visuaaliseksi tarkoitettu teos, jossa esimerkiksi kuvalähteet on merkitty kootusti vasta aivan loppuun. Myös tärkeimmät asialähteet ovat takana vain listana ja hyvin yleisellä tasolla viitattuja, esim. "Sanoma- ja aikakauslehdet: Apu, Helsingin Sanomat, Kotiliesi" jne. Itse leipätekstissä lähteytys vaihtelee: välillä annetaan lähteeksi vaikkapa sanomalehden nimi päiväyksineen, toisinaan mainitaan vain sanoja nimeltä sen enempää kontekstoimatta.

Mikäli siis sinänsä kiinnostavan kuuloisia alkulähteitä haluaisi tarkastella, se ei olisi kovin helppoa. Kuvat olisi kaiketi helponta löytää, ja kuvia teoksessa riittääkin. Kuvat on taitettu mukavalla tavalla tekstin kanssa selkeäksi ja visuaaliseksi kokonaisuudeksi. Kuvia jäi katselemaan välillä pitkäksikin aikaa, ja ne oli valittu hyvin edustamaan kuvattuja ilmiöitä.

Teoksen kieli on konstailematonta ja sujuvaa, ja suuren fonttikoon sekä kuvapainotteisen ja ilmavan taiton vuoksi teos on melko nopealukuinen. Se on vahvimmillaan nimensä mukaisesti arjen kuvauksessa, josta muodostuu hyvin konkreettinen ja monipuolinenkin kuva.

Elämä sodanjälkeisessä Suomessa muistuttaa tyyliltään perinteistä historiankirjoitusta, hieman oppikirjatyyliin. Tulkitsin, että teos pyrkii olemaan niin ei-poliittinen kuin mahdollista ja olemaan ottamatta suuremmin kantaa suuntaan tai toiseen. Samalla se kuitenkin toistaa totuttua voittajien historiaa, ja aika vähän viimeisimpien vuosikymmenien historiantutkimuksen esiin nostamia arkihistorian vähemmän huomioituja puolia esiintyy tässä teoksessa. 

 

Luin silti sävyn hyväntahtoiseksi ja neutraaliin pyrkiväksi, joskin konservatiiviseksi. Teos keskittyy kuvaamaan arkea erityisesti materiaalisen historian osalta, esineiden, asuinolosuhteiden ja tavaran saatavuuden näkökulmasta. Näissä aihepiireissä se onnistuu tuomaan esiin sävykkäästi arjen todellisuutta 1950-luvun Suomessa.

Monet teoksessa kuvatut asiat ja ilmiöt olivat minulle tuttuja, mutta sain paljon myös uutta tietoa. En esimerkiksi ollut tajunnut, että elintarvikkeiden säännöstely jatkui kaiken kaikkiaan 15 peräkkäistä vuotta, joskin loppupäästä kaiken aikaa keventyen. En ollut tiennyt sitäkään, että sodanjälkeisen Helsingin asuntopulan olleen niin valtavan paha, että paikoin työssäkäyvät ihmiset asuivat pommisuojissa. 

 

Kaikista vahvimmaksi jälkivaikutelmaksi teoksen kuvaamasta ajasta jäi kaikenlainen puute ja kurjuus, vaikka elintaso hiljalleen hiipikin paremmaksi. Elintason valtava kohoaminen ei selvästi alkanut Suomessa vielä 1950-luvulla kovinkaan vauhdikkaasti, vaan käynnistyi toden teolla vasta 1960-luvusta eteenpäin. 

 

1940-1950-lukujen taitteen arjen kuvaukset karmean kalliista asumisesta, ruoka-aineiden säännöstelystä, ruotsalaisten lähettämistä hyväntekeväisyyspaketeista, häkäpönttöautojen katkonaisesta matkanteosta, lasten pois lahjoittamisesta lehtien palstoilla ja juoksevan veden ja sähkön puuttumisesta monien arjesta on jotain aivan muuta kuin yhdysvaltalaisen sodanjälkeisen kuvaston "vanha hyvä aika", joka välillä hassusti ja aika fiktiivisesti yhdistetään myös Suomen 1940-1950-lukuihin.

Tämän teoksen luettuani olen nyt sen verran sivistynyt kuin kirjan lahjoittaja varmasti toivoikin: ymmärrän hieman enemmän sitä todellisuutta, joka on joskus ollut tuntemieni ihmisten arkea, mutta joka nyt tuntuu kaukaisemmalta kuin se oikeasti onkaan. Jotenkin konkretisoitui myös se valtava ja äärimmäisen nopea elintason nousu, joka Suomessa on tapahtunut alle sadan vuoden aikana.

---

Jouni Kallioniemi 2009: Elämä sodanjälkeisessä Suomessa

Vähäheikkilän Kustannus. Turku.

320 s.