Timo K. Mukka: Sankarihymni

Sankarihymni on satiirinen kertomus sankaruudesta ja oman itsetunnon häilyvyydestä. Teksti herättää myös kysymyksen siitä, onko sodassa tehtyjen urotöiden jälkeen palkaksi saatu sankaruus tavoiteltavan arvoinen palkkio sotimisesta ja oman kehonsa runtelemisesta. Pääpaino on kuitenkin nuoren ihmisen epävarmuudessa ja mahdottomuudessa löytää tasapaino itsensä hyväksymiseen. 

Tulin lukeneeksi Sankarihymnin osana Mukan teoksista koottua yhteisnidettä, josta olen aiemmin lukenut romaanin Maa on syntinen laulu ja jossa on vielä tämän jälkeen odottamassa Tabu. Näiden jälkeen luulisi perustason Mukka-yleissivistyksen olevan sellaisissa kantimissa, että voisin surutta siirtyä seuraavien kotimaisten klassikoiden pariin. 

Minusta on kiinnostavaa, kuinka Mukka liittää proosansa musiikkiin. Ei tunnu oikeastaan lainkaan hämmentävältä, että hänen teoksiaan luonnehditaan "balladeiksi" niiden tietyn ylevän taustasävyn vuoksi. Tietysti jo Mukan teksti itsessään korostaa tätä yhteyttä etenkin teosten nimissä, niin tässäkin. Musiikki on kansanperinteessä ollut tapa, jolla ilmaistaan paitsi arkisia asioita myös niitä arjen ylitse meneviä, elämää suurempia asioita. Omaan kielikorvaani "sankarihymni" on vielä kunnioittavamman kuuloinen kuin "sankaritarina", jossa fiktiivisyys tuntuu olevan kiinteämpi osa sanan merkitystä. Hymni on kuin tiivistetty arvomaailma, jossa tapahtumat eivät ole yhtä keskeisiä kuin niiden ilmaisema eetos.
 

Yhtä kaikki, Sankarihymni on siis novelli, joka sijoittuu sotien jälkeiseen Norjaan. Päähenkilö Thörsten Öiesen on nuoresta iästään huolimatta jo sotasankari, ja hänen asemansa pienessä yhteisössä on muuttunut sen myötä kertaheitolla: hän on nyt jotakin enemmän kuin nuori mies. Myös hänen oma sankari-identiteettinsä on jo hyvinkin kehkeytymässä, eikä vähiten siksi, että hän saa myös ihanan kesätyttö Annikan huomion. Kun Thörsten sitten on normatiivisen miehen mitan korkeimmassa saavutuspisteessä eli Annikan iholla, ei kaikki menekään sankari-ihanteen käsikirjoituksen mukaan. Tässä vaiheessa kertomus taittaa tarinan kohti synkeää loppua. 

Mukka käsittelee novellissa melko iättömiä aiheita, jotka kytkee jälleen osaksi pientä kyläyhteisöä. Thörsteniä ympäröivät hahmot ovat luonnosmaisia - tosin Mukan ilmeikkäällä tavalla - ja osittain tarina kerrotaankin heidän kauttaan: Thörstenin kanssa ollut Annika muistaa vielä vuosien jälkeen tuon kesän tapahtumat, ja ilmeisesti Thörsten on puheenaihe myös muiden kyläläisten keskuudessa. Hänen sankaruudestaan ja elämästään kuitenkin jää jäljelle hyvin toisenlainen tarina kuin mitä novellin - varsin ironinen - nimi antaa ymmärtää.

Sankarihymni oli Mukan romaani pienoiskoossa: karu tapahtumapaikka, jossa seksi ja kuolema ovat hahmojen elämissä kaksi suurta perusvoimaa, ympäristön ja sisäisyytensä puristuksissa kamppailevia hahmoja sekä tätä kamppailua peilaava tiivis yhteisö. Yhdeltä istumalta lukaistava novelli voisi hyvinkin toimia jonkinlaisena johdatuksena tai maistiaisena Mukan proosaan. 

---

Timo K. Mukka 1965/2004: Sankarihymni
Gummerus. Helsinki.  
28s.
Lainaus: ATT - enseblen dramatisoinnin esittelyteksti