Franz Kafka: Metamorphosis

Franz Kafka (3 July 1883 - 3 June 1924), one of the greatest writers of modernist and expressionist literature of the 20th century, was born in a German speaking Jewish family in Prague, where he spent the whole life writing and working as an officer and where he is also buried. The Metamorphosis is one of the rare works published during Kafka's life. He thought highly of the book himself and, along with a few other short stories, he did not order it in his will to be destroyed.

Lennokkaasti kuvitettu ja näyttävä versio Metamorphosiksesta päätyi hyllyyni vuosi, pari sitten Prahan-tuliaisena. En ollut aiemmin lukenut Kafkalta kuin yhden tai kaksi novellia kauan sitten, ja ne olivat olleet absurdiudessaan lukioikäiselle mielelleni varsin liukasta tarttumapintaa. En kuitenkaan ole enää pitkään aikaan luottanut teini-ikäisen itseni kirja-arvioihin, joten tartuin Metamorphosikseen uteliain mielin nyt, kun viimein sain aikaiseksi. 

Tekstin lyhyys yllätti, vaikka teoksen novelliksi tiesinkin. Syynä odotuksiini lieni juurikin omistamani nide, jossa sama teksti on ensiksi tšekiksi (jota en osaa sanaakaan), sitten seuraa runsaasti kuvitusta ja vasta lopuksi englanninkielinen käännös. Yhteisvaikutelmana ajattelin Metamorphosiksen laajemmaksi, vaikka se kattoi teoksesta vain seitsemisenkymmentä sivua, jotka tuli hotkaistua yhden illan aikana.

Yllätyksekseni tapahtumissa ei ollut sellaista absurditeetin tasoa, johon olin henkisesti varautunut etukäteen. Päin vastoin surrealistinen tilanne päähenkilö Gregorin kuoriaiseksi muuttumisen jälkeen vaikuttaa eriskummallisuudessaankin vain harmilliselta sattumukselta eikä niinkään tunnetun maailman romahtamiselta. Pikemminkin kyse on todellisuuden nyrjähtämisestä tavalla, joka kutkuttaa järjettömyyden ja rationaalisuuden välillä taiteillessaan. 

Vaikka teksti on yksinkertaista, lauseet toteavia ja pääosin kielikuvakiemuroista karsittuja, jännite syntyy juurikin arkisen kielen ja arjen keskelle repeytyneen rujon haavan ristiriidasta. Luin jokaista lausetta hyvin jännittyneenä, mikä ei ole erityisen yleinen reaktio omalla kohdallani. Tämän efektin ja toisaalta lyhyyden vuoksi luinkin Metamorphosiksen kertaistumalta. 

Koska Metamorphosis on niitä teoksia, joka minun oikeastaan olisi pitänyt lukea jo ajat sitten, ja myös koska se on kaunokirjallisuuden klassikoita, opintojen ja muunkin kirjaharrastuneisuuden yhteydessä olin jo kauan ennen spoilaantunut novellin peruskuviosta. Kirjallisuusopintojen myötä on tosin alkanut pelätä spoilaantumista paljon vähemmän, sillä aika harvassa tapauksessa tai genressä juonenkäänteet ovat niitä asioita, jotka merkittävimmin vaikuttavat lukukokemukseen. 

Siten kävi nytkin: Kafkan kerronta on sen verran taidokasta, ettei sitä saisi ilmaistuksi tarkimmallakaan synopsiksella. Jännittävää kyllä, saamani etukäteismielikuva oli varsin toisenlainen kuin oma lukukokemukseni. Olin odottanut jotakin aivan villisti symboliselle absurdiuden tasolle karkailevaa juonenheittelyä, josta lipsuisin taas tieheni, tarjoiltuna groteskin ja kauhistuttavan kuvaston kera. Absurditeetti oli toki läsnä, samoin groteskius, mutta päällimmäisenä vaikutelmana minulle jäi surumielisyys.

Metamorphosis on jotenkin varsin sopivalla tavalla vaisu ainakin pintapuolisesti, kontrastina pinnan alla kytevään repivään jännitteeseen. Se jopa viritti mieleni tulkintataajuudelle, mikä on suhteellisen harvinaista. Kovakuoriaisuus vertautuu fyysiseen tai ehkäpä psyykkiseen ongelmaan ja sen psykologisiin ja sosiaalisiin vaikutuksiin. Mieleeni tuli myös Hillin Bobby Conroy palaa kuolleista ja muita kertomuksia -novellikokoelmasta varsin kafkamaisista lähtökohdista rakennetun kertomuksen Kuulet heinäsirkan laulavan, jossa päähenkilö herää aamulla valtavana heinäsirkkana. 

Hillin versiossa tosin veri ja suolenpätkät lentelevät, kun novelli saa hurjan kostotarinan piirteitä. Kuvion juontumista Metamorphosikseen on vaikea olla näkemättä, ja näkyvyys lienee tarkoituksellista. Metamorphosiksen taian juontuessa paljolti kerronnasta ja asetelmasta ei ole ihmekään, että verimässäilyversio hyönteiseksi muuttumisesta jätti paljon kylmemmäksi. Omasta näkökulmastani tämä vertaus vahvistaa, että on huomattavasti tärkeämpää miten kerrotaan kuin että mitä kerrotaan.

Metamorphosis lukeutuu siis niihin klassikkoteoksiin, jotka onnistuvat todella puhuttelemaan. Vieläpä hyvin viehkeänä painoksena omalla kappaleellani on pysyvä paikka kirjahyllyssäni. Enköhän vielä palaa joskus Kafkan pariin.


---

Franz Kafka: Proměna - Metamorphosis (1915/2013)
Engl. Martin Secker & Wardburg Ltd.
Franz Kafka Publishing House. Příbram.
172s.
Kansi: Jiří Slíva 

Kommentit

  1. Tuo tsekinkielinen nimi Promena kuulostaa jännältä, kun siitä tulee promenadi mieleen ja eikös ne siinä lopussa lähde vaunuajelulle? Olen joskus miettinyt, että muuttuuko se Gregor oikeasti kuoriaiseksi vai onko kyseessä vertauskuva vaikka hulluksi tulemisesta. En ole päässyt pohdinnoissani mihinkään erityisempään lopputulokseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Taitavatpa lähteä. Katsoin muistaakseni kääntäjästä, että mitä tuo nimi tarkoittaa, ja "muutos" tai sentyyppinen oli tuon sanan Promena merkitys.Juuri tuo tulkinnallinen kaksijakoisuus on mielestäni erityisen kiinnostavaa tässä teoksessa.

      Poista

Lähetä kommentti

Viikon luetuimmat