Louisa May Alcott: Pikku naisia
Järkevä Meg, poikatyttö Jo, lempeä Beth ja pikkuvanha Amy. Rakastettu tyttökirja Marchin sisarusten elämästä lumoaa sukupolven toisensa jälkeen. Oikein klassikoiden klassikko niin sanottujen tyttökirjojen joukossa on Pikku naisia, jonka myös itse olen lukenut ensi kerran ehkä siinä kymmenen ikävuoden tienoilla, ja sen jälkeen vielä monen monta kertaa. Kuten nyt useamman lapsuuden suosikin kanssa viime aikoina, tätäkään en ollut lukenut kertaakaan aikuisiällä. Minun lämpimään suhteeseeni Pikku naisiin on vaikuttanut hyvin keskeisesti myös vuoden 1994 elokuvaversio , joka oli kotonani TV:stä nauhoitettuna VHS-kasettina, ja jota tuli aikanaan katsottua kerta toisensa jälkeen. Luulen jopa, että näin elokuvan ensin, ja sitten innostuin lukemaan kirjat, jotka olivat kotihyllyssä. Koska aikoinaan ahmimisiässä en ihan periaatteellisista syistä jättänyt kirjasarjoja koskaan kesken, olen lukenut myös näiden Pikku naisia ensimmäisen ja toisen osan lisäksi Pikku miehiä ja Plumfieldin pojat...
