Arvid Järnefelt: Vanhempieni romaani
Vapaaherratar Elisabet Clodt von Jürgensburg elää tätä nykyä (1928) sangen vaatimattomissa olosuhteissa vanhimman poikansa kanssa Helsingin kaupungin laitaosassa. Hän täyttää ensi talvena yhdeksänkymmentä ikävuotta. Ruumiillisilta voimiltaan hän kyllä alkaa olla heikko. Keittiössä puuhaillessaan ja huoneesta toiseen siirtyessään hänen täytyy pystyssä pysyäkseen käsin tunnustella seiniä. Mutta henkisiltä voimiltaan hän on erinomaisen ripeä, ja jos puhe on henkisyydestä, voi sanoa hänen olevan kehityksensä huipulla. Moni on aikonut kirjoittaa ja joku on kirjoittanutkin hänen kertomiaan nuoruudenmuistelmia. Vihdoin minäkin, yksi hänen pojistaan, olen asiaan ryhtynyt tämän "vanhempieni romaanin" yhteydessä.. . Koetan hiljalleen lueskella enemmän kotimaisia klassikoita, ja tämä teos kuuluu siihen osastoon. Arvid Järnefeltiltä en ole aiemmin lukenut mitään, tutumpia ovat olleet hänen veljensä tuotannot eli Eero (Erik) Järnefeltin maalaukset ja Armas Järnefeltin musiikki. Arv
