Timo K. Mukka: Tabu

Tabussa Mukan lumoava kieli yhdistyy satuttavaan tarinaan jäljittelemättömällä tavalla. Sierikkiniemen isäntä on kuollut, ja leski on jäänyt hoitamaan tilaa yhdessä Milka-tyttärensä kanssa. Avuksi ilmaantuu renkimies Ojanen, jota kylällä Kristus-Perkeleeksikin kutsutaan. Outoon kulkijaan rakastuvat sekä äiti että tytär, melkein lapsi vielä. Kun huomataan että Milka on raskaana, Ojanen on jo häipynyt ties minne. Hätkähdyttävä asetelma kasvaa riipaisevan kauniiksi kasvukertomukseksi, jossa rujon naturalistisesti kuvattu rakkaustarina sekoittuu uskonnolliseen hurmokseen ja ahtaan kyläyhteisön tunnelmaan.

Tabu oli viimeinen teos yhteisniteessä, jossa olivat myös jo lukemani Sankarihymni ja Maa on syntinen laulu. Tämä on aika varmasti viimeinen Mukka jonka tulen lukemaan pitkiin aikoihin. Näiden kolmen teoksen lukeminen on ollut ihan kiinnostava kurkistus tähänkin kotimaiseen klassikkokirjailijaan, mutta koska Mukka ei suoranaisesti kolahtanut selkeistä meriiteistään huolimatta, taidan jättäytyä näiden lukukokemusten tarjoaman yleissivistyksen varaan. 


Yllätyin, kuinka samanlainen tunnelmaltaan ja tapahtumiltaan Tabu on romaanin Maa on syntinen laulu kanssa. Lähtötilanne, tapahtumien eteneminen, hahmogalleria, tunnelma, miljöö ja loppuratkaisu ovat melko samanlaisia kummassakin, vaikka pieniä - tarinan kannalta melko kosmeettisia - erojakin on. Milka ja Martta eivät hahmoina ole kovin erilaisia, Milka vain on vähän nuorempi ja Martta tomerampi, mutta muuten heidän sisäisyytensä on kuvattu aika lailla täsmälleen samoin. 

Tämä ratkaisu oli oikeastaan pettymyskin: Mukka on kuvannut nuoren naisen kasvutarinan hyvin, mutta toinen erittäin samanlainen tarina saa ajattelemaan, että sen yhden tarinan ulkopuolelle astumisessa menevät kirjailijan repertoaarin rajat. vaikka novelli Sankarihymni toisensuuntaista asetelmaa ja rakennetta hahmotteleekin. Mielikuva ei myös välttämättä ole totta, mutta saa pohtimaan toimituksellisen ratkaisun mielekkyyttä. Mukkaa ensimmäistä kertaa lukevana on nähdäkseni Tabun ja Syntisen laulun niputtaminen yhteisteokseen epäonnistunut päätös.

Milka on hahmona yhtä elävä kuin Mukan teosten muutkin päähenkilöt. Modernistinen kerronta, jossa hahmon toimet ja ajatukset näytetään mutta niitä ei selitetä, luo kuvan vaistojensa varassa toimivasta, herkästä ja luottavaisesta maalaistytöstä. Se, mitä päätöksiä Milka itse lopulta tekee ja mitä hän kokee velvollisuudekseen tehdä jäävät lukijan tulkittaviksi. Kerronnassa on läsnä jatkuvasti Mukan maanläheinen tyyli, jossa ihminen ja luonto ovat toisistaan erotettavissa vain hyvin hatarin raja-aidoin.

Kirjan nimi Tabu viitannee Milkan raskauteen eli siihen säröön yhteisön todellisuudessa, josta ei voida puhua. Samalla hänen suhtautumisensa apumies Ojaseen, jota hän kutsuu kylän vääräleukojen tapaan Kristus-Perkeleeksi, saa uskonnollisia sävyjä. Milkan sisäinen puhe Ojaselle on täynnä uskonnollista kuvastoa ja sanastoa, jotka käytetään kuvailemaan rakkauden ja halun tunteita. Tabussa uskonnollisen hurmoksen ja maallisen halun samankaltaisuus ei korostu yhtä selkeästi ja eksplisiittisesti kuin Syntisessä laulussa, mutta se on silti hyvin vakaasti läsnä ja yksi kirjan keskeisistä aiheista. Sen sijaan rakastetun samastaminen liki uskonnollisen palvonnan kohteeksi oli Tabun painopisteitä.

Milkan kasvutarinaa peilataan ympäristön kautta ja erityisesti hänen äitinsä hahmossa. Milkan ja äidin suhteet ovat hyvät, vielä senkin jälkeen, kun sanomaton selviää. Samalla, kun Milka nuoruuden varmuudella saa melkein kaiken, mitä haluaa, äiti pysyy hänen vierellään menettäen itse kaiken, lopulta terveytensäkin. Minusta äidin hahmo oli kaikista kiehtovin ja sympaattisin koko teoksessa, ja hänen tarinansa syvensi myös Milkan hahmoa ja kertomusta. 

Tällä kolmen teoksen rautaisannoksella Mukkaa on mahdollista taas edetä hyvin mielin eteenpäin kotimaisten klassikkojen lukulistalla. Ehkä jäi aivan pikkuisen kutittelemaan, että onkohan Mukka käsitellyt muitakin aiheita kuin kieltämättä ihan hyvin kerrotun nuoren naisen seksuaalisen kasvutarinan, mutta aivan lähiaikoina en aio asiaa lähteä selvittämään. Tabu on muuten myös mukana Kirjojen Suomi -projektissa, ja sen voi lukea sähköisessä muodossa täällä.

---

Timo K. Mukka 1965/2004: Tabu
Gummerus. Helsinki. 
84s.
Kansi: Pekka Loiri 

Kommentit

Viikon luetuimmat